Ajatellaanpa verkossa pelattavia massiivisia roolipelejä kuten World of Warcraftia, Guild Wars 2:sta tai Elder Scrolls Onlinea. Iso osa näiden pelien viehätyksestä rakentuu mielenkiintoisen, elävän maailman sekä maailmaa kansoittavan pelaajakunnan varaan. Näiden pelien suuret kaupungit toimivat kohtaamispaikkoina ja tarjoavat monenlaisia palveluja pelaajille. Pelien fantasiakaupungit ovat paikkoja, joissa käyttäjät viihtyvät ja haluavat viettää aikaansa. Niistä voidaan ottaa oppia tosielämän kaupunkimalleihin, joita kehitetään ja demonstroidaan myös Pointcloud-hankkeessa.

Fantasiakaupungeista Ouluun

Toisin kuin edellä mainitut fantasiakaupungit tosielämän kaupunkimallit on rakennettu mahdollisimman tarkoiksi kopioiksi fyysisestä maailmasta. Verkossa toimivat 3D-mallit tarjoavat monenlaisia uusia mahdollisuuksia kaupunkisuunnitteluun sekä matkailun edistämiseen. Viimeksi mainitusta hyvänä esimerkkinä toimii Googlen Streetview-palvelu, jossa käyttäjä voi virtuaalisesti kulkea missä tahansa kaupungissa. Streetview-palvelu tosin käyttää 2D-panoraamakuvia eikä näin ollen ole täydellinen 3D-malli.

Teknologiat visuaalisesti näyttävien 3D-kaupunkimallien luomiseen ovat kehittyneet vauhdilla viime vuosina. Muun muassa Oulussa on toteutettu 30 korttelia sisältävä virtuaalimalli kaupungin keskustasta. Teknologian kehityksestä huolimatta 3D-kaupunkimalleista puuttuvat pelien fantasiakaupungeista tutut palvelut sekä laaja käyttäjäkunta.

Mitä kaupunkimallit ovat ja mikä tekee niistä avoimia?

Kaupunkimallin ydin koostuu virtuaalisesta 3D-mallista, joka kuvaa kaupungin nykytilaa sekä suuresta määrästä paikkaan sidottua tietoa. Virtuaalinen 3D-malli voidaan tuottaa useilla eri tekniikoilla eri lähtöaineistoja käyttäen sekä visuaaliselta ilmeeltään hyvin eri laatuisena. 3D-pistepilvien lisäksi kaupunkimallien onnistuneeseen toteutukseen tarvitaan usein muitakin aineistoja, kuten paikkatietoaineistoja tai yksittäisten rakennusten CAD- ja rakennusmalleja.

3D-mallin tuotantoa säätelevät yleensä kaksi päätekijää, jotka ovat kaupunkimallin käyttötarkoitus sekä mallinnustyön hinta. Tyypillisesti voidaan sanoa, että mitä yksityiskohtaisempi 3D-malli, sitä enemmän se sisältää kallista käsin tehtävää mallinnustyötä. Lisäkustannuksia aiheuttaa myös 3D-mallin päivittäminen kaupunkikuvan muuttuessa. Tästä syystä 3D-mallin luomis- ja päivitysprosessin automatisointiin on syytä paneutua huolella.

Avoimissa kaupunkimalleissa visualisointiin käytetty 3D-lähdeaineisto sekä paikkaan sidottu tieto on vapaasti kaikkien toimijoiden hyödynnettävissä. Avointa tietoa voidaan ammentaa monista eri tiedonlähteistä, jotka saumattomasti yhdistyvät kaupunkimallissa ja sen sisältämässä tietokannassa. Avoimuus luo mahdollisuuden tarkastella kaupunkimallia myös innovaatioalustana, joka käytännössä tarjoaa digitaalisen käyttöliittymän tulevaisuuden älykkääseen kaupunkiin.

Kohti uusia sovelluksia ja virtuaalista läsnäoloa

Kaupunkimalli ilman todellisia tarpeita ratkaisevia sovelluksia on kuin koristeltu jalkapallokenttä ilman pelaajia – se jaksaa viihdyttää katsojiaan vain hetken. Riippuen paikkaan sidotun tiedon monipuolisuudesta sekä käytetyn 3D-mallin visuaalisesta laadusta, kaupunkimalli voi tarjota suuren joukon hyödyllisiä sovelluksia kaupunkien, kuntalaisten sekä yritysten käyttöön.

Siinä missä tavallinen kuntalainen voi arvioida talonsa katolle sijoitettavien aurinkoenergiapaneelien kannattavuutta tai ihastella virtuaalista näkymää tulevan kotinsa olohuoneen ikkunasta, voivat yritykset suunnitella palveluverkostojensa uudistamista aluekohtaisten väestöennusteiden sekä ihmisten liikkumista kuvaavien mallien avustuksella. Mikäli 3D-mallin tarkkuus on riittävän hyvällä tasolla voi se tulevaisuudessa toimia myös itseohjautuvien autojen tiedonlähteenä sekä pelastusviranomaisten karttana rakennetussa kaupunkiympäristöissä.

Virtuaali- ja lisätyn todellisuuden tekniikoiden kehittymisen myötä avoin kaupunkimalli voi tulevaisuudessa toimia myös sosiaalisen kanssakäymisen kenttänä. Virtuaaliset tapahtumat ja konsertit eivät ole vielä täysin tätä päivää, mutta tulemme muutamien vuosien päästä kokemaan suuren murroksen tällä saralla. Vaikka virtuaalinen ei korvaa fyysistä läsnäoloa, tarjoaa se paljon uusia osallistumismahdollisuuksia muun muassa vanhuksille, liikuntarajoitteisille sekä matkan päällä oleville ihmisille.

Kaupunkimallien haasteet: mitä pelit voivat meille opettaa

Suurimpana haasteena kaupunkimallien yleistymiselle on saada virtuaalisiin kaupunkeihin hyödyllisiä palveluja ja sovelluksia sekä houkutella suuria joukkoja käyttäjiä. On vaikea sanoa kumpi johtaa toiseen, ja tämä onkin yksi virtuaalisten kaupunkimallien mielenkiintoisimmista tutkimuskysymyksistä.

Pelimaailmoissa kaupunkien suosio kohtaamispaikkoina on ymmärrettävää, sillä ne liittyvät usein tiiviisti pelin tarinaan sekä pelimekaniikkaan. Suosittu Second Life -palvelu on kuitenkin näyttänyt, että virtuaalimaailmoihin on mahdollista houkutella suuria käyttäjäjoukkoja ilman pelillisiä aspekteja, kunhan käyttäjät kokevat maailman riittävän kiinnostavaksi ja toiminnallisuudeltaan rikkaaksi.

Kaupunkimallien tulisikin ottaa oppia pelikaupungeista ja Second Lifesta tulevaisuuden palveluja suunniteltaessa. Vain näin voimme varmistaa, että kaupunkimallit eivät jää pelkäksi kuriositeetiksi, aavekaupungeiksi, joissa satunnainen vierailija pian kyllästyy sisällön puutteeseen eikä palaa enää koskaan.


Kuva: Oulun kaupungin keskustasta on mallinnettu 30 korttelia.

Teksti ja kuva: Timo Koskela ja Hannu Kukka